MIRKKA REKOLA	

KUN ON AIVAN LOPUSSA

* * *

Kun on aivan lopussa ei tiedä
minne on tullut
katsoo sinne mistä tuli,
ja miekan välähdys,
se on taas siinä edessä.
Sinä se olit joka kysyit:
"Etkö voi nähdä miekalta puuta?"
Minä en voinut.
Minä nojasin selkääni siihen,
enkä minä tiennyt
että nojasin elämäni puuhun.