MIRKKA REKOLA	
 
MINULLA ON ILTOJA, ÖITÄ

* * *

Minulla on iltoja, öitä
vanhasta muistista vielä
katselen veistosta, vuosisataista,
silmänpiirtoa myöten hymyä
 ehkä ainoata.
Tulee mereltä, on ilmanhenki.
Minä tunnen sinut,
kun kuljet tuolla,
pään liikkeestä leuan
tuulenasennosta,
minä näen sinut oikealla silmällä
diadeemi otsalla.
 Mihin minä panen tämän korun.
Sinulla on kultainen silaus,
minun päiväni ovat luetut, sinä loistat.
Sano kuka toinen sinut näin voi nähdä,
minun silmäni on kaukana unesta.