Taivas nukkuu syli merta sylissään mieleni pohjamudassa joku ruokaa hakeva eläin liikahtaa hieman, nostaa sielun peilityyneen pintaan kuplan, paperille runon hangelle ahman filfrasin jäljet. Tuuli on jousi, mänty sello orava nuottiavain nuotteina istuvat oksilla linnut ja kun kynä seisoo rivien ylimmällä rapulla on aina talviaamu ja lunta maassa riittää! kiekko jäähän, lauseen loppuun piste. Kärpäspaperi ja teflon nukkuvat selätysten sataa lunta, kiteisiä himmeleitä, revittyjen enkelten ensiyönoikeus charterlennolla kielelläni pyörii hampaisiin asti aseistettu hiljaisuus: laboratorion lepraa kantava yhdeksänvöinen vyötiäinen. Avaan lämpiössäni korkkiruuvilla viinipulloa ja näen äitini jäätä kairaamassa taitoluistelijoista Katarina Wittin pyörimässä piruettejaan ballerinoista Pavlovan korkkaamassa Kirovin lattiaa, vene on kumollaan musta pushkini luminen, pihalla kuulen punatulkun huilun ja tiaisen morsettamassa uuta. Kuun nimi December tai November huvipuiston paternoster pysähtynyt suon laidalla muinaisena Pegasoksena höyryää hirvi, taivaallisten vilttien ja maallisten lakanoitten kaakelien vuodenaika alkaa, sataa lunta nurinkurista lakritsia lapset koulutiellä kieli pitkällä repuissa aapiset kuin laskuvarjot. Tuuli juopuu ruohosta silmäsi kasvavat nokkosta kasvosi ohdaketta pari kolme tuntia viikossa tohveleissa tai tohveleitta olen votkan kamaripalvelija ja viinin hovimestari: adoptoitu kukka ja abortoitu ruoho. Yön floretit välkkyvät korennon siipi, perhosen jalka kipu ajaa kärrytietä hakkaa marmorista *:n yliopistossa tuulen tiedekunnassa opiskelevan ruohon. Pakkanen napsauttaa sormiaan ja oksa katkeaa lumisten kulmakarvojesi alla kiiltää meri, ja merellä välkehtivät luistinten puukot, hihan alla käsivarsi ja jään alla joen vesi kynän lyijy matkalla suistoa ja merta tapaamaan. En kaipaa monitorielämäänne en Ami Professionalia en ThinkTankianne tuijotan mieluummin kuuta kuin tyhjyyttä suurempaa komentotulkkia, mieluummin hyväilen rintaasi kuin Logitechin hiirtä promillen kamikazekrapulassa haudon Huginia mutta munasta kuoriutuu Munin, olen Jemima ja antilooppi areenan kristitty odotan levollisena Neron peukaloa peukalokyytiä kotiin. Viskinväristä auringonlaskua kiirettä piiskasivat oksat viikatetta virtsatessani tähysin Linnunrataa, kuulin hiljaisuuden kirskunan haistoin tyhjyyden pistävän hajun ja palasin (kuudentena aistina kuudes käsky) tyytyväisenä sisään. Peläten mielessäni mandoliinin kaikukopan kokoista kohtua, näppäilen hitaasti harpun tapaan reisiesi balalaikkaa ja radio, tuo ilmiömäinen telepaatikko alkaa soittaa slaavilaista musiikkia kuoria sielua jonka kaikukopat ovat balalaikkojen ja mandoliinien kaikukoppia palkeet haitarin palkeita ja siivet harppujen vahasiivet. Pubin pöytä on passe-partoutini olut pahanilmanlintuni portemalheurini, maha täynnä vorschmackia juon pitkää janoani lennätän leijaa harvan tukkani alla voi kaivoksen kanarialintu runous hyvin flamingo kävelee yhä polvet väärinpäin. Rakastan sellini yksinäisyyttä näitä metsiä, kaltereita ikkunoissa tätä stoalaisten talvien epikurolaisten kesien maata tätä cinemascope-leipää jonka veisti Alberto Giacometti. Suurta Armadaamme kuninkaallista korkeuttamme ja sen mieletöntä miehistöä väijyy kaikkein katolisin ruoho, olen pahoillani Paavali, mutta minusta sopivammat nimet suurimmille ovat: Pelko, Viha ja Kärsimys. Sellini sälekaihtimilta puuttuvat jalkalistat prospektini narkkaavat ulitsoita, revolveri vaihtui replikaan Pravda Literaturnaja Gazetaan olen matojen madonna ja kukkien Ksenia Pietarilainen houkka ristiinnaulitun runouteni tähden. Suru linkoaa pyykkiään, meri joka on silmissäni jäässä, itkee lasiini viski hautoo pesässään jäitä, kala rantautuu paperille, kasvattaa evistä siivet, ja ristityttää itsensä Kotkaksi tai Sieluksi jonka hybriksen memento on ruoan oo. Pyörä äksyili, heitti rodeoratsastajan katuun leikkaussalin vihreähuntuisia musliminaisia kiinnosti pulssi, kirurgia peukalo, yöllä kysyi jylhänraskas vaskikello pienessä anestesiassa: Skoljka stoit bolj? ja pieni vastasi: Dva spalavinai kopejki. Huulillasi on varaa huuliini rakkaudellani rakkauteesi kämmeneni hyväilee vatsasi Aladdinin lamppua iloiten ristiinnaulitsen itseni huultesi ja häpyhuultesi rintasi ja rintasi krusifiksille. Taio suojatiestä seepra siilistä talvirenkaat, raparperistä norsulle korvat, naama kaasunaamarista lumpeenlehdistä jalanjäljet tai rintaasi sydän, ulkohuussin oveen hajureikä, märistä pakaroistasi keuhkot ja katiska keuhkojesi sellissä pidä sydämesi kammioihin pidätä luonnon avarassa sylissä rakkautesi satulaan auta valon nopeudella ravaa että vanhenen hitaammin. Sataa puolipilvistä lunta alijäähtynyttä vettä, olet yhtä polvilumpiota ja sykkyräsuolta: levoton minusta odotat minua kotiin tahdot linnoittua, tornin selän taa kuninkaan istut ja letität rakkauteni taikinaa, reittä reiden ja polvea polven yli meri erotti meidät: jokileinikin ja mantelipuun multa yhdistää: eliminoi paikan ja likvidoi ajan. Ilta koboltinsininen tai nikkelinvihreä, taivaalla planeettojen taivaallinen tanssi huovan alla vanhuksena ja kyynä ontuu ja ryömii eläimellinen rakkautemme: halua on mahdotonta erottaa halusta kuin lyhdettä kuhilaasta hirveä hirvenlihasta. Syvä on reisiesi kraatteri ja kihisevä kuin koivun kyljessä mäyrän nurin niskoin mylläämä muurahaispesä, kivekseni rypistät ja tyhjennät kuin hunajaa himoava karhu mehiläispesän: uni ja pöly kyyristyvät lähtökuoppiinsa ja ruohon milloin mikin syyttävä sormi osoittaa milloin mitäkin tuulta. Syvä on reisiesi kraatteri ja kihisevä kuin koivun kyljessä mäyrän nurin niskoin mylläämä muurahaispesä, kivekseni rypistät ja tyhjennät kuin hunajaa himoava karhu mehiläispesän: uni ja pöly kyyristyvät lähtökuoppiinsa ja ruohon milloin mikin syyttävä sormi osoittaa milloin mitäkin tuulta. Istun hiilen valossa ja ruokin itseäni juustolla ja viinillä; kolminkertainen eläköönhuuto sille millä vielä on väliä: keuhkojen urhoollisuudelle sydämen aplodit, teremissä tuoksuu partavesi, kala asuu papukaijan häkissä kotka akvaariossa tuhannesti anteeksi että luulin vihaasi rakkaudeksi, terästä kumiksi, rengasta vanteeksi. Timjami ja persilja: siementen sukellusveneet ja sirkkalehtien periskoopit kasvimaalla, himosta hulluna eunukkinakin lepään mieluummin rintojesi tyynyillä ja häpyhuultesi deltasi dyyneillä olen koska tahansa valmis viettämään ikuisuutemme. Kellosi viilasi viisarinsa saksi tunneista takin lumesta lopullisen lakanan levollisille kasvoillesi tuulen rypyt tyyni silitti veren pyhiinvaellus sydänlihakseen päätyi muslimien mustaan kiveen luoti kesytti kasvosi historia kesyttää sinut vuosiluvuiksi areenan marttyyrit olivat rinnallasi kissan tassilla kermaa. Heilurin kiikussa kiikkuu Kronoksen perhe, minuutti on äitinsä näköinen tyttö, tunti isäänsä tullut poika liehuu liekkipertuska poltan papereitani kaskean metsää pelloksi inventoin ja luetteloin psyykeäni: lannat pois ja heiniä eteen, silliä pöytään ja velliä, flyygeliksi riittää haitari ja fiikukseksi pelakuu. Peltoni leipä akanaista, lattia huoneeni viides seinä katto kuudes, rakkautemme puuro velliä, lemmen touhu turhaa, Labour's Love's Lost kerman kisälli kurri astelee taivaan rappuja alas taivaista: do si la sol fa mi re do. Tavuviivan, lapsen uskonto ja jumala, linnunrata liikkuu con Brio maito esittää kompassia suu Stanleyä rinta Livingstonea peruna ja banaani kaukaisia galakseja. Öitten Florence Nightingale ja asetyylisalisyylinappi kuu paistaa C-duurissa luonnonvalkean elokuun aamun lapsen laki ja asetus nukkuvat, kun Orestes nousee ylös Elektra menee vuoteeseen, metsä miettii metsässä kostoaan: Saharaa, idän sfinksin vieraat, jalat turvoksissa heräävät pahaan painajaiseen: Danten helvetissä on paljon enemmän kuin paljon firenzeläisiä. Aristoteleen logiikka kasvaa ruohoa, Platon on lumisella niityllä täynnä kuivia ideoitaan Herakleitoksen virta jäässä Shakespeare yhtä maata Rose- tai Globe-teatterin kanssa Einstein kirkkomaalla ein Stein, Ksenofonin Pidoilla krapula koira unohtaa luut elämä meidät, haudassa jonne menemme ei ole älyä, viisautta taidetta ei työtäkään. Pelon palkka: tuli kiertyy kerälle, peittää hännällä kuononsa, liekkinsä tuhkalla kuolema osaa vietellä elämä raiskata, tuuli niisti kynttilät igluihinsa, lumiukon torso kivitetty ja kuolleista noussut posliinieriste sulaa; kesä on murharyhmän heiniä: salamavaloja ja liituviivoja, alibeja ja alibien tarkistamista, ja epäillyn, syyspäiväntasauksen pidätys. Soihtu kädessä etsii Diogenes eläintä edes, tai vaikkapa petoa; pupillien pidättämän valon vapauttaa kynä, kesyttää kyyhkysestä olallesi metsästyshaukan. Synti ja suru ovat ikuisia ja tosia kuin meri ja mainingit, metsä ja puut, kirkko ja kirkonseinät, keitaat karkaavat käsistä painajaiset matkaavat Kara Kumia ja Saharaa Alpit ovat muinaista merenpohjaa. Runon kasvot musiikin kasvot Gemma Donatin kasvot Bice Portinarin, Gemman kanssa koen arjen, Bicen kanssa vietän pitkiä suloisia aamupäiviä satiinilakanoitten välissä suitsutusastiassa mullassa maatessa on aikaa olla autenttinen, rakastaa parrasvaloja, ja tyhjää luksusta. Juon hiilihapotonta juomaa luen Petronius Arbiterin Satyriconia, lumet sulavat katuojien Varpusvuorilta suut, silmät täynnä Kismetiä ja samizdat-kirjallisuutta kuolemaa on pakko pelätä ja kunnioittaa. Nälän on jano, jano tahtoo rintaa, turpoaa toukkien linnunrata peltomyyrä kaivaa kuulle hautaa, Haadeksen joen rannalla männyissä käpyjä, outoja apinoita, illat ovat aamuja keskenmenot abortteja surullisempia, kyyhkyskuopat kotoisia ruohon kuomu maja matala apila kukkii: satakerran ja maidon lounas. Yö yöltä toistuvassa röntgenin painajaisessa keuhkot vetävät keuhkot täyteen multaa, kuutamon tutka kello kaksi yöllä osuu läntiseen ikkunaan ja pöydällä Petsamon kuuluun nikkeliin; lapsuuden pelot kiertävät lapsuuden pelkojen rataa yksinäisinä kuin sputnikissaan Laika. Uni hiirenkorvalla koirankorvilla hartiat tyhjä lasi kilistelee maljoja täyden tuhkakupin kanssa; seinillä varjot ja katossa valo: tanssivaa shivaa säestää kuusikymmenwattinen buddha: taivaalla kuu kuin mainarin tai suunnistajan otsalamppu. Väri on valoa, varjo paikka johon henki laskeutuu luonto lajeista tehty ihminen yksinäisyydestä kuolemasta ja pelosta harsittu hauta jo luotu jumala lepää sade läpsyttelee loppukiitoksia neljän emäksen esirippu, ensyklopedia sulkeutuu. Talvi munii kaikki munansa yhteen koripallokentän koriin keuhkoja pienempi tenniskenttä on jäässä kelopuukodin vuokralaisella, liito-oravalla on hyvät suhteet kellariin ja katedraaliin lepän hedenorkkoihin ja haukkaan. Viskiä tai viiniä, tinneriä tenttua tai kolinaa pisces natare oportet: "Buenas tardes! una tinta con gaseosa, por favor!" Asiaan! Haadeksen hattu päästä jalkaan Tuhkimon tohvelit uuniin puuta tanssimaan liehumaan liekkiseinä. Pikkulapsen kontinentin metsän puut ovat jokia lehdet jokien alkulähteitä rungot uomia, suistoja juuristot, ja maa meri johon mahla laskee, Pontus Euxinus, ole minulle uskollinen, muusa ja hukuta suruni musteeseen. Kapakasta, kadulta ajaudun omaan kotiin, vieraitten luota omieni luo, perheen pariin runous! rintojesi maidon kivesteni siemennesteen kuusikymmenwattisten kyyneltesi alla, oletko vielä siellä Kolja, linnunluinen Sasha joutsenlaulusi alla Nadja ja Natalia? Tässä me istumme nimiseni fiasko ja minä viinin meri ja silmien sininen taivas, tête à tête itku ja kyynelet eivät huku votka pysyy pinnalla vesikiitäjä kävelee vetten päällä. Vielä kymmenen vuotta, vähintään näyttelen Vaniljan orjissa akanvirtaa, sitten annan votkalle potkut, potkut puolisolle, annan purrelle potkut, jätän slaavilaiset lainat, toverit ja kapakat ja palaan kotiin balttilainojen heinän ja morsiamen luo menen germaanilainan haudan, kivisen laivan kanssa naimisiin. Ja jokapäiväisestä surusta, meistä jotka musteen sijasta kastamme kynämme votkaan, totisista ihmisen pojista vähän meistä jäljelle jää: syvälle aineen ytimeen muisto kevyt kuin perhosen pöly tai sudenkorennon tuhka. Yhtäkkiä huomaan: olen palaamassa kotiin takaisin pystymetsään jokapäiväiseen nokeen ja tuhkaan lihakseni sitkistyvät hirvenlihaksi kasvatan hirvensarvet ja muutun hirveksi enkä kuole koskaan.