hypoteesejä en laadi sanoo Isaac illan lakaisen kasaan rippeitäni tämä autodafee on pitkä kotimatka minä on siinä lauseen alus olen on sen maine maa kiertää sunnuntaita maata kiertää maanantai dies Lunae ajattelen elämää sen pituutta leveyttä post Christum omne animal triste kun todellisuuksista nopein kohtaa kielen tapahtuu hedelmöityminen sinun silmiesi tähden on tähtien tähden vesivaa'assa lapsi ihmisen isä joka jo kaiken tietää tietämättä tietävänsä hänessä veri menee työkammioonsa happi paiskoo keuhkoja auki ja kiinni ja laulaa nahkaisessa ruukussa savisessa vedessä kukkii verenpisara järkeen puhjennut kukka sydän kesän tuleennuttua tulee talvi kolkuttavalle avataan kivi niin puhdas vesi että pohja näkyy kuu on täysi taas ja auki joka ilta katson puiston puita niin monen ajatuksen kangaspuita katse menee päin mäntyä itku päin seiniä maailma on meidän kotimme maailma on sinun kotisi multa Casanovasi olisipa jo aamu kuu polttaisi sillat takanaan elää elämä läpi ikuisen nykyisyyden ajattomassa tyhjyydessä muistojen reunalla mitään miettimättä mutta silti miettien: mitä suurempi näyttämö sitä enemmän hajontaa ja aistimuksia mitä pienempi sitä enemmän kirjoitusta oma kuolema koko ajan mielessä ja päässä sydämenlyönnin päässä tunnen sydämenlyönnit veren vuosikasvun kaiken uhalla oksaan puhkeava kynä kypsyy sanoiksi jotka kirjoitan hirsiseinään: joku tulee minun täytyy lopettaa elämä on ohut onni lyhyt ja läpinäkyvä maata asuu kansa joka myy tuulta ajattelen siis olen kierukka en muista höyhen painoi tonnin kuvista en saanut selvää kuvat olivat kuvia muistan vain unen ja unten arkkityypit suden ja karhun ja tulevaisuuden lähimmän paikan joka on lyhin ihmisen käsi on kuoleman äiti elämä ja elämän rajat ja vaikka elämä on ystävä on leivässä kuoleman kuva jos metsä olisi kuuta korkeampi uisivat kivet mutta tietä pitempiä ovat vain rakkaus ja tuuli ja purjehtiminen hyvä hauska ja vakava kuolema saari joka ei liiku eikä uppoa te luulette lihaa kukaksi kukkaa aseeksi mitä kieli on ajan veteen piirtämiä koukeroita mitä on henki kummitus tässä koneessa mitä liha maata maassa olen minä ollut elämäni ikäni kaiken kahleissa ja pallo jalassa mitä kieli on pallo jalassa ase ja kukka kuinka kauan kestää pystyssä sydän rauenneitten edellytysten tapaus kehässä missä sydän lyö sydäntä ihoa iho kahdeksankymmentä kertaa minuutissa auringon kumahtamatta sanojen takana aivot aivojen takana aminohapot muistan huomisen seisoin muistojeni takana piilossa sanojeni takana sanojen takaa otin taulun ja lauloin sen ja se oli runo olin pöly jonka kävelin tiestä jonka molemmissa päissä oli majatalossa muukalaiselle sänky vaimot miehiään lyhyempiä etusormi on ylpeä keskisormesta rouva pikkirilliä harmittaa miehensä nimi nimetön poikamies keskellä kämmentä ei ei suomi ole maanosa eikä maa eikä suomalainen kysy enempää kuin yksi hullu ehtii hyvin vastata kun yksi hullu vastaa kymmentä suomalaista ei maanosa ei suomi ole eikä maa suomi on euroopan huomattavin apatiaesiintymä äärettömän noustessa ylös illalla kello kahdeksan lasin ääressä ajattelen lasin särkymistä lasin heikointa kohtaa vyötäröä meressä on länsiviitta sinun vyötärösi tiimalasi kätesi kädessäni viiden suora veren väri sinun sisälläsi kuuntelevat lapset millainen isä minusta tulisi